Jonas Sivelä - Historiaan Mahtuu Lähes Loputon Määrä Salaliittoja

Jonas Sivelä esitti mielenkiintoisen näkökulman salaliittoteorioihin ( HS Tiede 26.1.) Hänen mukaansa salaliittoteoriat auttavat jäsentämään monimutkaista maailmaa. Toisesta näkökulmasta salaliittoteoriat ammentavat historian paljastamista monenlaisista vehkeilyistä. Moni salaliittoteoria on tunnetusti osoittautunut salaliitoksi. Tästä näkökulmasta salaliittoteorioiden yhtenä roolina on nähty "vallanpitäjien vahtikoirana" toimiminen, jotta "historia ei toistuisi" nykyajassa.

Ihmiskunnan historiaan todellakin mahtuu lähes loputon määrä erilaisia -ja kokoisia salaliittoja. Annan muutaman johtopäätelmiä taustoittavan esimerkin. Toukokuussa 1915 Saksalainen sukellusvene upotti matkustajalaiva Lusitanian tappaen 1198 matkustajaa. Monet arvostetut tutkijat - muun muuassa Britannian meritiedustelun virallinen historoitsija ja tiedustelu-upseeri Patrick Beesly - perustelevat laajalla todistusaineistolla, että aselastissa ollut laiva saatettiin kyynisesti vaaraan tarkoituksellisessa salaliitossa pyrkimyksenä liittää Yhdysvallat sotaan Saksaa vastaan. Vastaavasti lokakuussa 1940 Yhdysvaltain laivaston komentajakapteeni Arthur McCollum laati presidentti Rooseveltin lähimmille neuvonantajille kahdeksan toimenpiteen ohjelman, jolla Japani pyrittäisiin provosoimaan hyökkäykseen Yhdysvaltoja vastaan, mikä saisi Amerikkalaiset tukemaan toiseen maailmansotaan liittymistä. Tämän osoittaa historoitsija Robert B. Stinnetin tiedonvapauslain perusteella julkistama McCollumin muistio. Ohjelma myös toteutettiin menestyksellisesti. Vuonna 1990 EU tuomitsi operaatio Gladion ja siihen useissa Euroopan maissa kuuluneet tiedustelupalveluiden koordinoimat terrori-iskut, joilla pyrittiin muun muuassa heikentämään vasemmistoa ja pitämään se pois hallituksista. Iran-Contra-skandaali on vieläkin tunnetumpi esimerkki laajasta salaliitosta.

Erilaisia salaliittoja ja lavastuksia on esiintynyt kaikilla ilmansuunnilla. Suomalaisille tutuin tapaus on Neuvostoliiton ampumat Mainilan laukaukset. Lähempänä nykyaikaa väitteet Irakin "joukkotuhoaseista" on tunnustettu puhtaasti "byrokraattiseksi perusteeksi" Irakin valloitukselle. Muutama päivä sitten arvovaltainen Amerikkalaislehti The Wall Street Journal puolestaan palasi syyskuun 11:nnen iskuja vuonna 2001 seuranneisiin pernaruttoiskuihin. Niissähän arabit lavastettiin pernaruttokirjeiden lähettäjiksi, mutta pernaruttokanta johtikin Amerikkalaiseen sotilaslaboratorioon. Lehti totesi perusteellisten tutkimusten jo osoittaneen, ettei operaatio ole voinut olla FBI:n vuonna 2008 syylliseksi väittämän yksittäisen tiedemiehen aikaansaannosta. Aika ei vielä liene kypsä syyskuun 11:nnen iskujen kyseenalaistavaa tarkasteluun mediassa. Sellaisesta on tosin jo merkkejä esimerkiksi Kanadassa ja Japanissa. Tässä todakoon vain, että muun muuassa lentokonekaappausten kanssa samanaikaset lentokonekaappausten vastaiset harjoitukset tekevät virallisestakin totuudesta kaikkea muuta kuin tylsän.

Historiasta opimme muun muuassa sen, että moniin merkittäviin tapahtumiin on todellakin usein liittynyt jonkinlainen salaliitto. Tästä seuraa, että "virallisiakin totuuksia" kriittisesti tutkivalle journalismille on tarvetta edelleen. Ei nimittäin ole perusteltua olettaa, että todistaisimme "historian loppua" tässäkään asiassa. Yhdysvaltain senaatin tutkimuskomitea (House Select Commitee On Assassinations) päätyi muuten vuonna 1979 loppuraportissaan siihen, että presidentti John F. Kennedyn murhan takana oli todennäköisesti salaliitto.

* * *

Jonas Sivelän mukaan salaliittoteorioita on enemmän kuin koskaan. Täten onkin syytä pohtia sitä, että miksi näin on?

1. Median tarjoama virallinen totuus ei ole enää tarpeeksi luotettavaa ja median suoltama valheiden määrä on kasvanut samassa suhteessa.

2. Virallisten totuuksien valheet saavat elää elämäänsä ja vastakkaiset mielipiteet ovat enemmissä määrin organisoitu, tietosyötetty, sekä rahoitettu.

Voisiko toinen näistä, ellei jopa molemmat tarjota syyn salaliittoteorioiden valtavaan kasvuun?